Bardo — elä välitilat, älä vain odota niitä

Hyvät syyt osallistua retriitille

Tiibetiläinen kuolleiden kirja, Bardo Thödol, tunnetaan lännessä usein kuoleman oppaana: teoksena, joka kuljettaa vainajaa kuoleman jälkeisten näkyjen läpi kohti seuraavaa syntymää. Mutta jos luemme sitä vain kuoleman kirjana, ohitamme sen elävimmän opetuksen. Bardo — välitila — ei ole vain jotain, joka odottaa meitä lopussa. Se on jotain, jonka läpi kuljemme joka päivä.

Kuusi bardoa

Tiibetiläinen perinne kuvaa kuutta bardoa. Kolme niistä liittyy kuolemaan ja uudelleensyntymään: kuolinhetken bardo, todellisuuden kirkkauden bardo ja tulemisen bardo, jonka sanotaan kestävän jopa 49 päivää. Näihin Bardo Thödol pääosin keskittyy.

Mutta kolme ensimmäistä bardoa elämme jo nyt, tässä elämässä:

Ensimmäinen on luonnollinen elämän bardo — koko tämä elämä syntymän ja kuoleman välissä. Sekin on välitila: hetki kahden tuntemattoman rajalla.

Toinen on unen bardo — se tila, johon vaivumme joka yö, kun valveen minä hellittää otteensa ja jokin muu ottaa vallan.

Kolmas on meditaation bardo — syvän keskittymisen ja läsnäolon tila, jonka voimme tietoisesti valita.

Näiden kolmen olemassaolo muuttaa kaiken. Ne kertovat, ettei bardoa tarvitse odottaa kuolemaan asti. Välitila on käsillä aina, kun jokin vanha on jo päättynyt eikä uutta vielä ole.

Miksi välitiloja kannattaa käyttää

Elämä on täynnä pieniä bardoja, joita emme yleensä huomaa. Hetki heräämisen ja ylösnousun välissä. Kynnys, kun työ loppuu eikä ilta ole vielä alkanut. Aika, kun ihmissuhde on päättynyt mutta uutta suuntaa ei vielä ole. Vuodenaikojen käänteet: syksyn hämärtyminen, talven pysähdys, kevään ensimmäinen liike.

Tapamme on kiirehtiä näiden yli. Täytämme välitilat puhelimella, suunnitelmilla, melulla — kaikella, mikä auttaa olemaan kohtaamatta tyhjää. Mutta juuri välitilassa on jotain, mitä kiinteä, valmis elämä ei tarjoa: aukko, jonka läpi näkee selvemmin.

Bardo Thödolin ydinajatus on, että välitila on vaarallinen mutta myös armollinen. Vaarallinen, koska siinä eksyy helposti — vanhat tottumukset ja pelot vetävät takaisin tuttuun. Armollinen, koska juuri siinä on mahdollisuus nähdä kirkkaasti ja valita toisin. Perinne sanoo, että kuoleman jälkeisessä bardossa avautuu hetkiä, joissa todellisuuden kirkas valo paljastuu — ja useimmat ohittavat sen, koska eivät tunnista sitä. Sama pätee elämän bardoihin. Kirkkaus on tarjolla, mutta se vaatii, että pysähdymme tarpeeksi kauan huomataksemme sen.

Kuinka harjoitella

Välitilojen käyttäminen ei vaadi mitään erityistä. Se vaatii vain, että lakkaa täyttämästä niitä.

Herätessä, ennen kuin tartut puhelimeen, jää hetkeksi makaamaan. Huomaa se tila, jossa uni on jo mennyt eikä päivä vielä alkanut. Se on bardo.

Kun jokin päättyy — projekti, tapaaminen, vuodenaika — älä täytä tyhjää heti seuraavalla. Anna välitilan olla. Kysy: mikä juuri hiljeni? Mikä haluaa alkaa?

Illan hämärässä, valon vaihtuessa, pysähdy katsomaan. Luonto elää välitilaa näkyvästi: se ei kiirehdi syksystä talveen vaan viipyy kynnyksellä. Voimme oppia siltä.

Ja kun elämässä tulee suuri käänne — menetys, luopuminen, tuntemattomaan astuminen — muista, että olet bardossa. Vanha on mennyt, uutta ei vielä ole. Se on epämukavaa. Se on myös se hetki, jossa elämä voi saada uuden suunnan.

Kuolevaisuus opettajana

Tässä piilee syvin syy, miksi kannattaa harjoitella välitiloja jo nyt. Perinteen mukaan tapa, jolla kohtaamme elämän bardot, määrää sen, kuinka kohtaamme kuoleman bardon. Jos olemme koko elämän paenneet tyhjää, viimeinen välitila tulee eteen vieraana ja pelottavana. Jos taas olemme oppineet viipymään kynnyksillä, olemaan läsnä siinä, missä mikään ei ole valmista, kohtaamme myös suuren välitilan tutumpana.

Oman kuolevaisuuden muistaminen ei ole synkistelyä. Se on kirkastavaa. Kun tiedämme, että tämäkin elämä on bardo — väliaikainen, katoava tila kahden tuntemattoman välissä — jokainen hetki alkaa näyttää siltä, mitä se on: lahjalta.


Tammijoella järjestämme elokuussa Hiljaisuuden voima -retriitin, jossa pysähdymme yhdessä juuri näiden kysymysten äärelle Karunan merenrantamaisemissa. Se empeä matka rajallisuuden äärelle — ja sitä kautta sen kirkastamista, mikä elämässä todella merkitsee. Lue lisää ja ilmoittaudu →

Fediverse -reaktiot

Pysy mukana mitä tapahtuu Tammijoella!

Tilaa uutiskirje saadaksesi tiedon uusista postauksista

Jätä kommentti