Julkaisimme pitkän pohdinnan jälkeen Hermoston tila-kartoitustyökalun kaikkien saataville. Kyselyyn on tullut vastauksia ja tässä alustava arvio vastauksista keväällä 2026. Suunta on yllättävän selkeä. Ja ehkä hieman epämukava. Moni kuvaa oloaan väsyneeksi. Mutta kun pysähdymme tarkemmin, kyse ei välttämättä ole pelkästä väsymyksestä.

Emme ole vain väsyneitä – olemme ylivirittyneitä

Kyselyn perusteella korostui yksi asia yli muiden: Kiireen ja paineen tunne ilman selkeää syytä (keskiarvo ~3.8 / 5). Tämä on kiinnostavaa. Kyse ei siis ole vain ulkoisista vaatimuksista, vaan sisäisestä tilasta:

• jatkuva pieni jännite
• tunne, että pitäisi tehdä jotain
• vaikeus pysähtyä, vaikka “ei olisi pakko”

Ja samaan aikaan kehon jännittyneisyys (~3.6) sekä ärsyketulva (~3.6) viittaavat siihen, että hermosto on usein aktiivisessa tilassa, vaikka todellista uhkaa ei ole.

Palautuminen ei tapahdu itsestään

Yksi ehkä tärkeimmistä havainnoista liittyy palautumiseen. Kohta Saan arjessani riittävästi hetkiä, joissa oikeasti palaudun keskiarvo on 3.0 ja hajonta laaja. Toisin sanoen osa saa, osa ei ja monella tämä on epävarmaa

Tämä on kriittistä.

Se on kriittistä, koska palautuminen ei ole sama asia kuin lepo, vapaa-aika tai se, ettei tee töitä. Hermosto ei palaudu automaattisesti, vaikka kalenteri tyhjenisi. Me olemme hyviä täyttämään mielemme asioilla, vaikka ulkoisesti olisikin ”tyhjää”.

Yllättävä ristiriita

Ehkä kiinnostavin havainto on tämä (jonka olemme kenties kaikki tienneet jo aiemmin): Luonto tai hiljaisuus auttaa minua rauhoittumaan” -kohda keskiarvo oli 4.76!

Lähes kaikki vastaajat tunnistavat tämän. Eli tiedämme, mikä auttaa, mutta emme tee sitä riittävästi. Ja tämä on ristiriita, joka näkyy monen arjessa.

Miksi näin tapahtuu?

Tähän ei ole yhtä syytä, mutta muutama ilmiö nousee esiin yhä uudestaan ja eri lähteissä:

• Ärsykkeiden määrä on kasvanut (näytöt, keskeytykset, informaatio)
• Työ ja vapaa-aika sekoittuvat
• Hiljaisuus ei ole “oletustila”, vaan poikkeus

Ja ehkä tärkeimpänä salakavala seikka, jota harvoin näemme, ainakaan itsessämme: Olemme tottuneet olemaan lievästi ylivirittyneitä. Niin tottuneita, että emme aina huomaa sitä.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Tämä pieni kartoitus ei ole tutkimus. Mutta se viittaa johonkin olennaiseen. Kyse ei välttämättä ole siitä, että teemme liikaa, vaan siitä, että hermostomme ei saa riittävästi tilaa rauhoittua.

Ja tämä tila ei synny:

• pakottamalla
• suorittamalla
• tai optimoimalla

vaan usein vähentämällä ja itseään aidosti kuuntelemalla. Moni tietää, että luonto rauhoittaa, mutta harva pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa kokeakseen, mitä se oikeasti tekee.

Kun ärsykkeet vähenevät, ei tarvitse reagoida eikä tarvitse puhua. Syntyy aikaa ja tilaa omalle sisäiselle äänelle, sille todelliselle minälle, joka on kaikkien pinnan alla. Tämän seurauksena hermosto alkaa vähitellen laskeutua ja alamme löytää omaa aitoa minuuttamme. Nopeimmat ja lyhytkestoisimmat vaikutukset alkavat jo sekunneissa. Toiset, pidempikestoiset eivät ala minuuteissa vaan vaativat enemmän toistoa, uudelleen opettelua tai vanhojen tapojen korvaamista uusilla.

Entä jos tätä ei tarvitse ratkaista yksin?

Olemme alkaneet rakentaa myös pieniä retriittejä, joissa tätä tilaa –
hiljaisuutta, läsnäoloa ja hermoston palautumista – luodaan tietoisesti.

Ei tekemällä enemmän, vaan vähemmän.

Voit lukea niistä lisää täältä:
https://tammijoella.com/retriitit/

Milloin viimeksi olit oikeasti rauhassa – ilman, että teit mitään?

Jos tämä kuulostaa tutulta, et ole yksin. Voit halutessasi vastata kartoitukseen täällä tai vinkata siitä kaverillesi. Vastaaminen vie vain hetken ja voi auttaa hahmottamaan omaa tilannetta:

https://tammijoella.com/2026/03/25/hermoston-tila-kartoitus/