Moni omavaraisuudesta haaveileva törmää samoihin kynnyksiin: ajan ja jaksamisen puutteeseen, rahaan, yksinäisyyteen, osaamattomuuden tunteeseen tai siihen, että elämäntilanne ei tunnu oikealta. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen yleisimmät esteet ja tarjoaa lempeitä, realistisia tapoja edetä – ilman täydellisiä olosuhteita tai suuria harppauksia.

Yleisimmät kynnykset ja miten niihin voi suhtautua toisin

Omavaraisuus kiinnostaa yhä useampaa. Silti moni kokee jäävänsä haaveilijan rooliin, vaikka tahto olisi vahva. Kysyin omavaraisuudesta kiinnostuneilta ihmisiltä, mikä on ollut suurin kynnys aloittaa omavaraisempi elämä, ja vastauksia tuli runsaasti. Koskettavan rehellisesti.

Tässä tekstissä käymme vastaukset teemoittain läpi. Jokaisen kohdan lopussa on myös pohdintakysymys sinulle, jos tunnistat itsesi.

Aika, jaksaminen ja elämäntilanne

Toistuvia vastauksia:

• Pienet lapset
• Palkkatyö vie voimat
• Fyysinen jaksaminen ja terveys
• Läheisistä huolehtiminen
• Ikä
• Ajan puute ja tekemisen hitaus

Monelle omavaraisuus näyttäytyy valtavana lisätyönä jo valmiiksi täydessä arjessa. Tämä on täysin ymmärrettävää. Ongelmana ei useinkaan ole halun puute, vaan se, että omavaraisuus mielletään joksikin lisää, ei osaksi arkea.

Ratkaisunäkökulma:

Omavaraisuus ei ole suorituslaji. Se ei vaadi kokonaista elämäntapamuutosta, vaan voi alkaa yhdestä pienestä rytmin muutoksesta, juuri itselleen sopivalla tavalla:

• opettele yksi säilöntätapa ja vaikkapa vain yhdelle kasvikselle kerrallaan
• yksi viljelylaatikko pihalle tai parvekeviljely aluilleen
• yksi uusi taito vuodessa
• Ota lapset mukaan oppimaan ja leikkimään

Usein kaikkein kestävin omavaraisuus rakentuu juuri niille kausille, jolloin elämä on rajallista. Sitä kautta voi oppia oman elämänsä tärkeitä arvoja ja sitä mikä on oikeasti itselleen tärkeää.

Oma polkuni alkoi vain ja ainoastaan yrttijuoma-ainesten keräilystä ja säilönnästä. Ja nyt vuosia myöhemmin ollaan jo melko pitkällä. Matkan varrella on oppinut itsensä kuuntelemista ja myös poistamaan niitä tekijöitä elämästä, jotka eivät enää palvele. Kalenteri tyhjeni huomattavasti. Ja lopulta pystyi vähentämään rahan ansaintaan kulutettua aikaa merkittävästi. Lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset, ethän pohdi liikaa mitä muut tekevät. Pohdi mikä sinulle on mahdollista. Ei ole liian pientä askelta nyt otettavaksi.

Pohdittavaksi: Mikä olisi sinulle tällä hetkellä kevyin mahdollinen askel kohti omavaraisuutta?

Raha, työ ja talousjärjestelmä

Toistuvia vastauksia:

• Rahan puute
• Alkuinvestointien mahdottomuus
• Pakko käyttää energiaa rahan hankintaan
• Talolaina ja pakolliset kulut
• Ruoka on kaupassa liian halpaa
• Rahatalouteen perustuva systeemi

Moni nosti esiin ristiriidan: omavaraisuus kiinnostaa, mutta nykyinen talousjärjestelmä sitoo aikaan ja työhön. Lisäksi ruoan alhainen hinta tekee omasta tuotannosta näennäisesti kannattamatonta.

Ratkaisunäkökulma:

Omavaraisuus ei ole vain säästöprojekti, se on resilienssiä. Se kasvattaa:

• taitoja
• huoltovarmuutta ja varautumista
• joustavuutta tulevaisuudessa
• elämän mielekkyyttä
• luonnon monimuotoisuutta
• omaa toimijuutta vallitsevien käytäntöjen rinnalla

Kaikkea ei tarvitse (eikä kannata) tehdä itse. Moderni omavaraisuus on usein valikoivaa: mitä tuotat itse, mitä vaihdat, mitä ostat. 

Ruoka voi olla kaupassa halpaa jos laskentaan otetaan mukaan kulutettu työaika. Kasvattamalla ruoan itse tiedät kuitenkin tarkalleen mitä syöt. Ja voit omilla toimilla vaikuttaa itsesi hyvinvointiin, ja luonnon.

Omavaraistuminen kuitenkin lopulta säästää rahaa. Mitä pidemmälle haluaa omavaraistua niin toki alkuinvestointeja tarvitaan. Jos talolaina on maksettu, voi tuntua turvallisemmalta hypätä oravanpyörästä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, se on täysin ymmärrettävää. Mutta tähän löytyy kyllä ratkaisuja. Moni tarjoaa esimerkiksi paikkaa omalla omavaraistilalla, ehkä voisi ajatella jotain yhteisöllistä projektia?

Suosittelen pohtimaan pakollisia kuluja myös hyvin kriittisesti ja luovasti. Onko kaikki lopulta pakollista vai voisitko säästää jossain mitä et ole aiemmin tullut ajatelleeksi? Löysin itsekin aikoinaan sellaisia ratkaisuja, joita en aluksi osannut kuvitellakaan.

Pohdittavaksi:
Mitä jos mittaisit omavaraisuutta muussakin kuin euroissa, esimerkiksi mielenrauhassa tai taidoissa?

Osaamattomuus ja epäonnistumisen pelko

Toistuvia vastauksia:

• Osaamattomuus
• Tarve kunnon ohjeille
• Epäonnistumiset viljelyssä
• Tuholaiset ja sään ääri-ilmiöt
• Maanparantaminen vie aikaa

Moni kokee, ettei osaa tarpeeksi tai että epäonnistumiset syövät motivaatiota. Erityisesti viime vuosien vaihtelevat sääolot ovat lannistaneet kokeneitakin viljelijöitä.

Ratkaisunäkökulma:
Epäonnistuminen ei ole merkki kyvyttömyydestä, vaan oppimisesta. Omavaraisuus on pitkä prosessi, jossa:

• havainnointi on tärkeämpää kuin täydelliset tulokset
• virheet kuuluvat asiaan
• paikallinen tieto ja vertaistuki ovat kullanarvoisia

Muista että kaikki aloittavat alusta. Ja kaikilla on aina jotain osaamista vaikkei sitä heti siksi miellä. Näistä vastauksista löydän useita syitä minkä vuoksi halusimme tarjota kursseja Moderniin omavaraisuuteen liittyen. Että voimme tarjota tukea ja yhteisöllistä oppimista matkan alkuvaiheessa oleville ja jo pidemmälle kulkeneille.

Linkkaan kurssit tekstin loppuun jos olet kiinnostunut niistä, kurssit alkavat jo helmikuussa ja kestävät syksyyn. Tapaamiset ovat noin kerran kuussa ja kertojen välillä on verkossa toimiva tuki. 

Pohdittavaksi:
Entä jos epäonnistuminen olisi osa suunnitelmaa, ei sen vastakohta?

Paikka, asuminen ja maallemuuton realiteetit

Toistuvia vastauksia:

• Kerrostalossa/kaupungissa asuminen
• Paikan löytäminen
• Ei halua vuokrapalstaa
• Maaseudulla ei ole työpaikkoja
• On ollut paikka, mutta joutunut aloittamaan alusta
  

Kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa maalle, eikä tarvitsekaan. Omavaraisuus ei ole vain maantieteellinen kysymys.

Ratkaisunäkökulma:
Omavaraisuus voi elää:

• parvekkeella
• vuokrapalstoilla
• yhteisöviljelmillä
• verkostoissa ja vaihtoringeissä
• osa-aikaisesti, vaiheittain

Usein paikkaa tärkeämpää on suunta. Tekemällä yleensä oppii ja eihän sitä ikinä tiedä mihin se lopulta vie. On hyvin merkitykseltä mitä sanot itsellesi. Avoin ja utelias asenne voi tarjota mielenkiintoisia ratkaisuja, joita ei osannut alussa kuvitellakaan. Olen kulkenut läpi itsekin nuo vaiheet. Ja voin luvata, en alussa todella tiennyt että nyt olen tässä. Haluan rohkaista kaikkia ottamaan alkuaskeleet, voit tehdä jotain jo ihan nyt heti – keskellä talvea.

Pohdittavaksi: Missä ympäristössä sinä voisit kokeilla omavaraisuutta juuri nyt, ilman lopullisia ratkaisuja?

Yhteisöllisyyden puute ja yksin tekeminen

Toistuvia vastauksia:

• Yksinäisyys
• Yhteisön puute
• Puolison vastahankaisuus

Yksi vahvimmista viesteistä oli tämä: yksin on raskasta. Omavaraisuus mielletään helposti yksilön projektiksi, vaikka historiallisesti se on ollut yhteisöllistä toimintaa.

Ratkaisunäkökulma:
Yhteisö ei aina tarkoita kylää tai kommuunia. Se voi olla:

• pieni vertaisryhmä
• kurssi tai opintopiiri
• ystävien tai naapurien kanssa yhteinen projekti

Joskus yhteydenottaminen tuntemattomiin voi tuntua vaikealta. Itse tein aikoinaan niin, että vein naapurien postilaatikkoon kirjeen, jossa kutsuin heidät kahvittelemaan meidän pihalle. Nyt vuosien jälkeen meillä on toimiva kyläyhteisö ja olemme kehitelleet vaikka mitä yhteistä toimintaa yhtenä esimerkkinä yhteinen neulontapiiri, jossa valmistuu niin vaatteita kuin kuplivaa keskustelua. 

Niin ja mainittakoon, tätäkin varten haluamme, että Modernin omavaraisuuden kursseillamme muodostuu toisia tukeva ilmapiiri ja yhteinen tekeminen. Viime kurssin jälkeen siellä syntynyt porukka jatkaa toimintaansa omalla inspiroivalla tavallaan.

Pohdittavaksi: Millainen yhteisö tukisi sinua juuri nyt? Inspiroiva, käytännöllinen vai molempia?

Unelmien koko ja omat rajat

Toistuvia vastauksia:

• Unelmat liian isoja
• Omavaraisuus tuntuu valtavalta työmäärältä
• Tarvitaan traktori, viljanviljelyä jne.

Moni kaatuu jo mielikuvaan. Omavaraisuus nähdään kokonaisvaltaisena elämäntapana, joka vaatii “kaiken”.

Haluan rohkaista oppimaan ja kokeilemaan työtä säästäviä ratkaisuja. Koen itse, ettei työmäärä ole valtava. Omavaraisuudessa ei tarvita esimerkiksi raskasta maan kääntämistä, tai ylipäätään traktoria. Itse en pidä juurikaan koneista, ja teen melkeinpä kaiken ilman niitä. Työmäärä ei ole valtava oikeilla tekniikoilla, sen voin luvata. Toki on ruuhkahuiput, kuten sadonkorjuun alkaminen yhtä aikaa marjastuskauden alkaessa, mutta siihenkin on ratkaisunsa. Kun ajattelee hieman toisin.

Ratkaisunäkökulma:
Omavaraisuus ei ole joko–tai. Se on sekä–että.
Voit olla:

• osittain omavarainen
• kausittain omavarainen
• tietyissä asioissa omavarainen
  

Pohdittavaksi:
Mikä osa omavaraisuudesta kutsuu sinua eniten juuri nyt, ja mikä voisi odottaa?

Lopuksi: haaveilija ei ole epäonnistunut

Haaveilu ei ole passiivisuutta. Se on usein merkki siitä, että sisäinen suunta on jo muuttunut. Omavaraisempi elämä ei ala täydellisestä tilanteesta, vaan siitä että kuuntelee itseään rehellisesti.

Jos tunnistit itsesi useammasta kohdasta, et ole yksin. Etkä myöhässä.

Toivotan omavaraisempaa uutta vuotta!

Ja tässä vielä lupaamani linkit Modernin omavaraisuuden kursseillemme, ehkä tapaamme pian.

Löydät linkin takaa niin pidempikestoiset Modernin omavaraisuuden perus- ja jatkokurssin sekä yksittäiset teemapäivät ja työpajat.

Polkusi parempaan oloon alkaa täältä

Tässä tekstissä käsiteltyjä teemoja:

Tämä kirjoitus käsittelee omavaraisuutta ja siihen liittyviä kynnyksiä erityisesti ihmisille, jotka vielä haaveilevat tai etsivät omaa tapaa aloittaa:

• omavaraisuus
• Moderni omavaraisuus
• omavaraistalous
• omavarainen elämä

Se vastaa kysymyksiin:

• miten aloittaa omavaraisempi elämä
• voiko omavaraisuutta harrastaa kaupungissa
• omavaraisuus pienin askelin
• omavaraisuus ja jaksaminen
• omavaraisuus aloittelijalle
• mistä oppia omavaraisuuden perusteet
• voiko omavaraisuutta harjoittaa ilman omaa maata?
• Tarvitaanko omavaraisuuteen paljon rahaa?