-mikä on jätettä ja mitä väliä sillä on?

Zero Waste -haasteen kolmas osa syventyy jätteen syntymättömyyden haasteisiin ja tarkastelee lineaarisen talouden ongelmia. Suomalaiset tuottavat keskimäärin 500 kiloa jätettä vuodessa, ja suurin osa päätyy poltettavaksi. Miten voimme siirtyä kohti kiertotaloutta ja vähentää jätteen määrää? Jos et huomannut lukea 2.osaa, pääset sinne tästä.

Toinen viikko menossa, ja ei todellakaan ole elämä sellaista, että se olisi zero waste, nolla jätettä. Omat puutarhan kurkut ovat vielä pieniä, joten kaupasta haen ja teen valinnan onko se pakattu muovikelmuun vai ei. Etiketti tulostuu kuitenkin punnituksesta. Olen valinnut muuta samalla reissulla, mutta valinnassani yrittänyt suosia tuotteita, jotka on pakattu mahdollisimman pieneen tai kevyeen pakkaukseen. Aiemmasta muoviton kuukausi -haasteesta muistan hyvin myös, että valitsemalla isomman pakkauskoon, on suhteellinen pakkausmuovin määrä huomattavasti pienempi, kuin pienen koon tuotteessta,

Elämäntapana kuluttaminen

Mutta näyttää vahvasti siltä, että jos elämäntapamme perustuu siihen, että joku tuottaa (vaikka näin esimerkiksi) ruokaa jossain, se kuljetetaan jonnekin, josta minä sen ostan, niin pakkauksia tulee. Ja niiden elinkaari on todella lyhyt. Toki käyttötarkoitusta voi muuttaa, muovipussit ja lasipurkit kelpaavat muuhunkin ja muovipullot menee uudelleensulatukseen ja kierrätykseen, mutta silti tällainen kertakäyttökulttuuri tuntuu oudolta: miten meillä on varaa tällaiseen tuhlaukseen? Siis ei taloudellisesti, vaan ekologisesti.

Meiltä suomalaisilta syntyy vuosittain keskimäärin 500 kiloa jätettä. Vuonna 2023 määrä oli 2,6 miljoonaa tonnia, eli 466 kg per henkilö. Määrä on vähentynyt sitä edellisen vuoden 550 kilosta, mutta noila paikkeilla sen tuntuu liikkuvan. En tiedä onko tämä määrä paljon vai vähän, mutta se kuulostaa paljolta, Tilastokeskuksen mukaan määrä on eurooppalaista keskitasoa. Hyvänä seikkana voi ajatella olevan sen, että yhdyskuntajätteestä kaatopaikalle menee alle 1% ja 45% kierrätetään.

Jätteen polttaminen lakaisee ongelmat

Kierrättämistä suurempana on kuitenkin yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen, jonka osuus on siis vieläkin yli puolet. Siis yli puolet siitä raaka-aineesta, jonka tavalla tai toisella otamme luonnosta, jalostamme sopivaksi, kuljetamme hetken edestakaisin ja käytämme hieman, poltetaan! Eikä se, että poltto tapahtuu puhtaasti ja sillä tuotetaan kaukolämpöä tunnu tekevän asiasta yhtään sen parempaa. Joskus tuntuu jopa siltä, että tämä jätteen hyvä kokonaishyödyntäminen, siis poltto mukaanlukien, on kuin synninpåäästö meille ja elämäntyylillemme: Tyyliin mitä väliä, tällä jätteen määrällä, sehän poltetaan -ja puhtaasti. Entä jos se onkin yksi seikka, joka estää tai hidastaa siirtymistämme kiertotalouteen ja sitä kautta edistää elinympäristömme muuttumista meille heikompaan suuntaan?

Eli tämän pohdinnan kiinteytystä, jättäen emotionaalisen pohdinnan myöhemmäksi, ongelmia aiheuttavat erityisesti jätteen suuri kokonaismäärä (puoli tonnia /asukas /vuosi), ja edelleen aivan liian suuri polttoon menevän jätteen osuus.

Lineaarinen talousmalli

Mutta se ei ole kaikki. Ongelma nimittäin juontaa juurensa myös lineaarisesta talousmallistamme. Suuri osa jätteestä syntyy lineaarisessa talousmallissa, joka perustuu logiikkaan: ”ota → valmista → käytä → heitä pois”. Jos jollekin ei ole selvää, niin tämä malli on ongelmallinen, koska se kuluttaa jatkuvasti neitseellisiä luonnonvaroja (vaikka moni materiaali on kierrätettävissä), se tuottaa jatkuvasti jätettä, joka kuormittaa valmistuksessa, käytössä ja poistettaessa luonnonvaroja ja ekosysteemejä. Se katkaisee luonnolliset kiertokulut ja heikentää luonnon uusiutumiskykyä eikä se kannusta korjaamiseen, uudelleenkäyttöön tai materiaalien arvon säilyttämiseen – toisin kuin kiertotalous.

Lineaarinen malli on rakennettu lyhytikäisen talouskasvun ehdoilla, mutta se ei ole pitkällä aikavälillä ekologisesti kestävää. Kiertotalous taas pyrkii siihen, että jätettä ei syntyisi lainkaan, vaan kaikki materiaali ja arvo kiertäisi yhteiskunnassa mahdollisimman pitkään.

Luonnonvarojen ylikulutus ja kasvihuonepäästöt

Jokainen jäte-tavara tai -aine on osa pidempää resurssiketjua, joka alkoi luonnonvarojen otolla ja tuotannolla. Kun jokin menee roskiin, myös energia, vesi ja materiaalit sen taustalla hukataan. Mikään ei ole vain se, minkä näemme edessämme, vaan kaikkea ”materiaa” on edeltänyt suurempi tai pienempi, kerääminen, puhdistaminen, prosessointi, kuumentaminen, peseminen, pakkaaminen ja kuljetus ja niin edelleen. Tuotanto, kuljetus, käyttö ja jätehuolto elinkaaren päässä aiheuttavat päästöjä. Ja kaikki tämä ei tietenkään näy meidän taseessamme, kun suuri osa tuotannosta tai raaka-aineista tulee jostain muualta. Tavaroiden valmistus aiheuttaa tyypillisesti enemmän päästöjä kuin niiden jätepoltto, eli jätteiden synnyn ehkäisy on ehdottomasti tärkeämpää kuin kierrätys yksinään. Ja se poltto kun muuttaa energian ihmisen mittakaavasta katsottuna lopullisesti toiseen, meille ja tuleville sukupolville hyvin lyhytikäiseen muotoon. JA osa jätteistä sisältää haitallisia aineita, jotka voivat päätyä luontoon (esim. elektroniikkajäte, muovit, lääkkeet). Mikromuovit ovat kasvava huolenaihe ja ehdottomasti yksi tärkeimmistä huomioitavista seikoista jätettä ja sen syntymisen estämisessä.

Reduce, Reuse, Recycle

Tämä kolmen kohdan periaate on yksi tunnetuimmista kestävän jätehuollon ja kiertotalouden iskulauseista, ja sen ideana on ohjata toimintaa – vaikutusten tärkeysjärjestyksessä. Vähennä, käytä uudelleen ja vasta viimeisenä kierrätä. Siksi tämäkin haaste; jotta voimme tarkkailla omaa toimintaamme, nähdä tai tehdä oman toimintamme vaikutuksia näkyväksi ja sen kautta kenties saada jotain muutosta parempaan.

Mitä sinä teet?

Jatka zero waste -haasteen osioon neljä tästä.

Haluatko nähdä kaikki haasteemme yhdellä kertaa ja löytää vinkit arjen kokeiluihin? Klikkaa tästä.