– Mitä ruokavalintamme kertovat meistä?

Tämä kirjoitus on yhdistelmä alkuperäisiä ajatuksiamme ruokahaasteblogista vuodelta 2024. Kirjoitus on päivitetty osaksi Tammijoki-blogiamme, koska haluamme jatkaa tätä keskustelua täällä – lähellä maata ja sydäntä.

Osa 2/2

Kun aloitimme ruokahaasteen, emme tienneet, mihin kaikkeen se johtaisi. Aluksi kyse oli ekologisesta kokeilusta: mitä jos syömme vain Euroopassa tuotettua ruokaa?

Mutta pian kyse olikin paljon enemmän kuin ruoasta.

Huomasimme nopeasti, miten riippuvaisia olemme globaalista tuotannosta – ja kuinka vähän meillä on tietoa siitä, mistä ruokamme oikeasti tulee. EAN-koodit, tuotemerkit ja sertifikaatit johtavat harhaan: suomalainen jogurtti saattaa sisältää hedelmiä Brasiliasta, ja suomalainen sokeri voi olla puoliksi karibialaista ruokosokeria.

Tärkein oivallus oli tämä: me emme halua olla vain kuluttajia. Me haluamme olla myös tuottajia.

Pienikin teko, kuten:

• leivän leipominen itse
• yrttihaudukkeen kerääminen pihalta
• papujen kylväminen keväällä on jo askel pois passiivisesta kuluttajuudesta.

Tuottajuus ei tarkoita, että kaikkien pitäisi perustaa maatila. Se voi tarkoittaa ruoan jakamista naapurien kesken, kasvatuslaatikoita parvekkeella tai sitä, että opettelee taas säilömään satonsa. Se tarkoittaa vastuuta, yhteyttä ja iloa.

Meidän ruokamme voi tulla läheltä – ja sen ei tarvitse olla tylsää. Palkokasveja voi kasvattaa myös Suomessa, ohrasuurimo korvaa riisin, ja ruoanlaittoon voi palata käsityön ilo. Siinä ohessa säästyy rahaa ja syntyy jotain paljon arvokkaampaa: ymmärrystä.

Lopuksi haluamme sanoa tämän:
Yksinkertaisuus ei ole niukkuutta – vaan selkeyttä. Ruoassa, elämässä ja yhteydessä toisiimme.

Jos et vielä ole lukenut, niin tutustu ensin ruokahaasteen 1. osaan: Kuluttajasta tuottajaksi – ruokahaasteen syvempi oppi.

Haluatko nähdä kaikki haasteemme yhdellä kertaa ja löytää vinkit arjen kokeiluihin? Klikkaa tästä.