Aamu alkaa jo ennen heräämistä: puhelin herättää, ja ensimmäinen asia mitä silmät näkevät on ruutu täynnä viestejä. Sitten aamupala lasten kanssa, työmatka, kokoukset, sähköpostit, jotka lisääntyvät nopeammin kuin ehdit vastata. Illalla lapset nukkumaan, vähän kotitöitä, ja lopulta sohvalle – jossa käsi tarttuu taas puhelimeen, koska hetki ilman ärsykkeitä tuntuu oudolta.
Moni meistä elää juuri näin. Emme siksi, että olisimme tehneet huonoja valintoja, vaan siksi että arki vain täyttyi työstä, lapsista, vastuista, kaikesta siitä mikä kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Ja jossain kaiken tämän keskellä on hiljainen kysymys, mitä minä oikeastaan kaipaan? Tai vielä syvemmällä, jota harvoin ehdimme kuulla, kuka minä oikeastaan olen?
Kun kaikki huutaa yhtä aikaa
Meille tulee joka päivä enemmän tietoa kuin ihmismieli on koskaan ollut tarkoitettu käsittelemään. Uutiset, ilmoitukset, työviestit, mainokset, muiden elämät ruudulla ja ilman. Jokainen niistä on pieni, mutta yhdessä ne muodostavat jatkuvan taustahälyn, joka ei koskaan täysin vaikene.
Aivot yrittävät pysyä perässä, mutta hinta on kova. Keskittyminen pirstoutuu. Ajatus ei ehdi kulkea loppuun ennen kuin seuraava keskeytys tulee. Ja vaikka päivä olisi täynnä tekemistä, illalla jää tunne, ettei oikeastaan saanut mitään valmiiksi. Arki on vain reagointia siihen, mitä muut sanovat, vaativat tai mitä ”pitää tehdä”.
Väsymys, joka ei lähde nukkumalla
On olemassa väsymystä, jota uni ei korjaa. Se ei johdu siitä, että tekisimme liikaa, vaan siitä ettemme koskaan pysähdy. Keho ja mieli ovat jatkuvasti lievässä valmiustilassa, valmiina seuraavaan viestiin, seuraavaan tehtävään, seuraavaan asiaan joka pitää muistaa.
Kun elää tällä tavalla tarpeeksi kauan, alkaa toimia kuin autopilotilla. Päivät sujuvat, asiat hoituvat, mutta läsnä ei oikeastaan ole kukaan. Illalla ei muista, mitä päivällä ajatteli, koska ei ehtinyt ajatella, vain suorittaa. Ja pikkuhiljaa yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin, omaan sisimpään, ohenee, kunnes on vaikea sanoa, voiko hyvin vai ei.
Sydämen ääni on hiljainen
Tässä on se, mikä tekee kiireestä niin salakavalaa: se, mikä meille on tärkeintä, ei koskaan huuda. Sydämen ääni on hiljainen. Se ei kilpaile ilmoitusäänien kanssa, se ei tuputa itseään. Se odottaa kärsivällisesti, että joskus olisi tarpeeksi hiljaista, jotta se kuuluisi ja olisi joku joka kuuntelisi.
Ja juuri siksi se jää niin helposti kuulematta. Ehdimme kuulla kaiken muun – työn vaatimukset, muiden odotukset, loputtoman informaatiovirran – mutta emme sitä hienovaraisinta ääntä, joka tietäisi kertoa, mitä me itse todella haluamme. Se ei ole kadonnut. Se on vain jäänyt melun alle.
Hidastaminen ei vaadi elämänmuutosta
Hyvä uutinen on, ettei tähän tarvita suurta ratkaisua. Kenenkään ei tarvitse jättää työtään tai muuttaa yksin metsämökkiin. Riittää, että arkeen raivaa pieniä hiljaisia hetkiä, sellaisia, joissa todella voi olla läsnä.
Juo aamukahvi ilman puhelinta. Katso ikkunasta ulos sen sijaan että katsoisit ruutua. Kun jäät liikennevaloihin, hengitä syvään kerran sen sijaan että miettisit mitä tarvitsee ostaa kaupasta. Kävele työmatkan viimeinen pätkä ilman kuulokkeita ja anna omien ajatustesi kuulua. Laita puhelin toiseen huoneeseen illaksi, edes tunniksi.
Nämä eivät ole suuria tekoja, mutta ne ovat kuin pieniä aukkoja melun seinässä. Ja jokaisen aukon läpi kuuluu vähän paremmin se hiljainen ääni, joka on odottanut vuoroaan.
Sinulla on lupa pysähtyä
Ehkä tärkein oivallus on tämä: sinulla on lupa hidastaa. Et ole velkaa kenellekään. Hetki, jolloin et tee mitään etkä reagoi mihinkään, ei ole hukattua aikaa, vaan se on juuri sitä aikaa, jossa palaat itsesi luo.
Kiire ei lopu itsestään. Mutta et myöskään tarvitse lupaa keneltäkään muulta kuin itseltäsi pysähtyäksesi kuuntelemaan, mitä sydämesi on koko ajan yrittänyt sanoa.
Tammijoella järjestämme retriittejä juuri sinulle, joka kaipaat hetken hengähtää arjen keskellä. Karunan merenrantamaisemissa saat luvan hidastaa, hengittää ja kuulla uudelleen oman sydämesi äänen — ilman että sinun tarvitsee osata mitään erityistä. Tutustu retriitteihimme →
Jätä kommentti