Jokaisessa kylässä on ollut joku, joka elää vähän toisin. Hän tekee asioita, joita muut eivät vielä tee, ja kysyy kysymyksiä, joita muut välttelevät. Usein hänet kuitataan kylähulluksi.

Mutta entä jos kylähullu ei olekaan ongelma – vaan ratkaisu?

Kylähullu on se, joka uskaltaa poiketa totutusta. Hän alkaa kasvattaa ruokaa, kun muut ostavat. Hän korjaa, kun muut vaihtavat uuteen. Hän puhuu yhteisöstä maailmassa, joka korostaa yksilöä. Usein vasta myöhemmin huomataan, että hän oli vain aikaansa edellä.

George Bernard Shaw kiteytti tämän osuvasti:
“The reasonable person adapts himself to the world; the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable person.”

Hyvällä tavalla kylähullu on juuri tällainen “epäjärkevä” ihminen. Hän ei sopeudu mukisematta siihen, mikä ei tunnu kestävältä tai mielekkäältä – vaan kokeilee toisin. Ei siksi, että haluaisi vastustaa, vaan siksi, että haluaa elää paremmin.

Oleellista on, että kylähulluus ei ole identiteetti vaan tekoja. Se on rohkeutta opetella uusia taitoja, vähentää riippuvuuksia ja rakentaa arkea, joka kestää myös silloin, kun maailma ympärillä horjuu. Parhaimmillaan se on lempeää, uteliasta ja jopa iloista.

Ehkä kylähullu ei ole se, joka on väärässä.
Ehkä kylähullu on se, joka elää tulevaisuutta jo nyt.

Maailma tarvitsee lisää hyvänlaatuisia kylähulluja.

Jos haluat oppia taitoja, jotka lisäävät riippumattomuutta sekä yhteyttä itseen, toisiin ja luontoon, tutustu kursseihimme ja koulutuksiimme.

Ehkä et ole outo – ehkä olet vain ajoissa. 🙂

PS: Jos ajatus hyvänlaatuisesta kylähulluudesta resonoi, seuraavassa kirjoituksessa mennään konkreettisemmaksi.