Manifesti maailmassa, joka on kadottanut suunnan

---

Maailma näyttää kulkevan täyttä vauhtia kohti vääjäämätöntä romahdusta – ei vain ekologisesti, vaan myös henkisesti ja yhteiskunnallisesti. Yhteinen arvopohja on rapistunut, eikä meillä näytä olevan enää selkeää käsitystä siitä, mihin olemme yksilöinä, yhteisönä ja yhteiskuntana menossa. Suunta puuttuu, ja sen myötä myös kyky tehdä kestäviä, yhteisiä ja viisaita valintoja.

Yhteiskunnallinen keskustelu on polarisoitunut ja vastaikkainasettelu kasvaa. Kuilut eri sosiaalisten ja kulttuuristen ryhmien välillä kasvavat, eikä tarkoituksena ole enää ymmärtää, vaan voittaa. Identiteetit, pelot ja kokemukset asetetaan vastakkain sen sijaan, että etsittäisiin jaettua todellisuutta ja yhteisiä ratkaisuja.

Taloudellinen järjestelmämme syventää tätä kriisiä. Nykyinen kulutuskeskeiseen kapitalismiin perustuva demokraattinen yhteiskuntamme ei ole kestävä, koska se perustuu jatkuvaan kasvuun rajallisessa maailmassa – luonnonvarojen ja ekosysteemien kustannuksella. Vaikka työn tuottavuus on kasvanut historiallisen paljon, vapaa-aika, henkinen hyvinvointi tai onnellisuus ei ole lisääntynyt vaan päinvastoin . Sen sijaan arkemme täyttyy kuluttamisella, sisällöillä ja tekemisellä jatkuvan ärsyketulvan keskellä, joka kaikki lupaa tyydytystä mutta jättää jälkeensä tyhjyyden.

Huomiomme kaapataan, aikamme pilkotaan ja tyhjiö täytetään jatkuvan vertailun ja haluamisen kierteellä. Samaan aikaan inflaatio, kohoavat elinkustannukset ja taloudellinen epävarmuus pakottavat yhä useammat tekemään enemmän töitä vain pysyäkseen paikallaan. Tämäkin on oravanpyörä, josta on vaikea hypätä sivuun. Kyseessä ei ole yksilön epäonnistuminen, vaan viallinen järjestelmä, joka ruokkii itse itseään.

Varallisuus ja valta keskittyvät yhä harvemmille. Valtiot ja julkinen sektori joutuvat kilpailemaan keskenään investoinneista ja veropohjasta, mikä rapauttaa kykyä tuottaa yhteisiä palveluita. Yhteinen vastuu ulkoistetaan markkinoille, ja julkinen tila – palvelut, turva, luottamus – alkaa rapautua. Se, mikä ennen nähtiin yhteisenä hyvänä, alkaa näyttäytyä kustannuksena.

Tämän kaiken keskellä ilmastonmuutos ja luontokato etenevät. Tiedämme mitä tehdä, mutta emme kykene sopimaan yhteisestä suunnasta, koska lyhyen aikavälin edut, pelot ja ideologiset vastakkainasettelut estävät pitkäjänteisen toiminnan. Näin myötätuuli kohti länsimaisen elämäntapamme merkittävää kriisiä – ja pahimmillaan koko ihmislajin ja useiden ekosysteemien romahtamista – kasvaa päivä päivältä.

Kysymys ei enää ole siitä, tiedämmekö mitä pitäisi tehdä, vaan siitä, kykenemmekö ja uskallammeko pysähtyä, katsoa suuntamme uudelleen ja valitsemaan toisin.

Ota oma elämäsi haltuun

Yhteiskunta tai maailma ei ole mitään meidän ulkopuolellamme. Me olemme pisara valtameressä, ja yhdessä muodostamme sen. Jos jotain on muutettava, muutoksen on lähdettävä meistä. Tämä ei välttämättä tarkoita suuria mullistuksia, vaan sitä, miten kulutamme, syömme, teemme arjessa ja miten käytämme aikamme.

Älä kuluta

Osta kaikki käytettynä. Osta uutta vain jos se on aivan välttämätöntä ja hanki vain sellaista, mikä on tehty kestämään. Korjaa vanhaa ja opettele korjaamaan, jos et vielä osaa. Jokainen korjattu esine on konkreettinen teko, joka vähentää ympäristön kuormitusta ja osoittaa, että toisenlainen elämä on mahdollista. Kierrätys ei ole synninpäästö vaikka meille niin uskotellaan: useimmat asiat kiertävät vain lyhyen hetken ja jokainen vaihe kuluttaa luonnonvaroja.

Älä seuraa

Toisten tekemisen jatkuva tarkkailu vie sinut pois oman elämäsi keskiöstä. Pysähdy ja kysy: mitä minä todella haluan? Älä täytä päiviäsi somevirralla tai uutisilla, joiden tarkoitus on koukuttaa ja kiinnittää huomiosi kaikkeen ymopärilläsi mahdollisimman pitkään: joko porkkanalla (dopamiini ja onnellisuus) tai kepillä (stressi ja tyytymättömyys). Vapauta mielesi ja tee tilaa omille ajatuksillesi ja teoillesi -läheisillesi ja lähiympäristöllesi.

Älä katso

Älä ole pelkkä sivustakatsoja. Älä katso teatteria, tee sitä; älä katso muiden elämää, elä omaasi. Toimi, luo ja kokeile – nouse ylös ja toimi, edes pienesti ja joskus. Kyseenalaista myös oma ajattelusi: median, somevaikuttajien, työyhteisön tai muiden odotukset, arvot, pelot ja toiveet eivät määrittele sinun todellisia tarpeitasi. Ole rehellinen itsellesi, jotta erotat tarpeellisen turhasta. Jokainen hetki, jolloin kuuntelet omaa sisäistä ääntäsi, vahvistaa kykyäsi tehdä valintoja, jotka todella merkitsevät.

Auta lähimmäistäsi

Yksilön teot ovat merkityksellisiä, mutta kestävä muutos syntyy myös suhteista muihin. Tue ja huolehdi lähimmäisistäsi. Pienetkin teot, jotka rakentavat yhteisöllisyyttä ja välittämistä, vaikuttavat laajemmin kuin huomaat.

Tee vähemmän, mutta merkityksellisempää

Lopeta turha. Ota etäisyyttä epäolennaisuuksiin ja kiireeseen, joka ei palvele elämääsi. Toimi kestävästi, suoraselkäisesti ja aidosti. Yksilön teot ovat merkityksellisiä, mutta kestävä muutos syntyy myös suhteista muihin. Tue ja huolehdi lähimmäisistäsi. Pienetkin teot, jotka rakentavat yhteisöllisyyttä ja välittämistä, vaikuttavat laajemmin kuin yhdestä tarkastelupisteestä ajassa voi huomata.

Muista: oikea ääni ei kuulu ulkoa, vaan sisältä. Kuuntele sitä ja ota oma elämäsi haltuun. Kun opimme elämään tietoisesti ja vastuullisesti, vaikutamme paitsi omaan elämäämme myös maailmaan ympärillämme. Jokainen valintamme, kulutuksessa, tekemisessä, yhdessä olemisessa, elämässä, vaikuttaa. Yhdessä yksilöinä rakennamme maailmaa, jossa myös tulevat sukupolvet voivat kasvaa ja nauttia tästä paratiisista – merkityksellisestä elämästä tällä kauniilla sinivihreällä pallollamme.