Modernissa omavaraisuudessa koti ei ole vain suoja, vaan osa ekologista elämäntapaa. Se on turvapaikka, paikka jossa opimme ja kasvamme, johon kutsumme läheiset ja tärket ihmiset. Se pitää kylmän sään ja sateen ulkopuolella ja luo meille hyvän ympäristön olla sellaisia kuin me olemme. Arkisemmin tarkasteltuna kotitalomme voi tukea energiatehokkuutta, pienentää ympäristöjalanjälkeä ja lisätä omavaraisuuttamme. Asuminen on yksi suurimmista valinnoista elämässä – ja juuri siksi myös yksi vaikuttavimmista.

Ekologinen asuminen – enemmän kuin energialuokka

Ekologinen asuminen tarkoittaa käytännössä luonnonvarojen säästämistä, kierrätystä, energiatehokkuutta ja pitkäikäisiä ratkaisuja. Siihen kuuluu myös se, että koti toimii osana ympäristöä – ei sen kuormittajana. Pieni koko, fiksu tilankäyttö ja ekologiset rakennusmateriaalit ovat osa tätä ajattelua. Talon rakentaminen tuottaa nykyarvioiden mukaan noin 30–50 % rakennuksen koko elinkaaren aikaisista päästöistä ja sen käytönaikainen kulutus vastaavasti noin 50–70 %, mutta talokohtaiset erot ovat suuria. Uusissa, vähäenergisissä rakennuksissa rakentamisen osuus voi nousta jopa yli 50 %:iin, jolloin rakennusmateriaalien ja -tavan merkitys korostuu.

Luonnonmateriaalit – hengittäviä, kestäviä ja kauniita

Hirsi, savi, pellava, puukuitueristeet ja muut luonnonmateriaalit eivät ainoastaan tunnu hyviltä – ne myös hengittävät eli säätelevät kosteutta luonnollisesti. Samalla ne tukevat rakennusten terveellisyyttä ja pitkäikäisyyttä. Niistä ei oikein käytettynä erity haitallisia VOC- tai muitakaan päästöjä. Jos materiaalit tuotetaan lähellä sitä paikkaa, jossa ne käytetään, voidaan logistiikan kuormitus minimoida. Luonnonmateriaalien elinkaaren päättymisen jälkeen aiheuttama kuormitus on myös minimaalinen – vaikka ekologisten rakennusten elinkaaren pidentäminen on ehdottomasti kannattavin keino ympäristökuorman pienentämiseksi.

Energiatehokkuus – asumisen omavaraisuutta

Energiatehokkuus on keskeinen osa omavaraisuutta ja ekologista asumista. Kun kodin energiantarvetta saadaan pienennettyä jo suunnitteluvaiheessa, myös riippuvuus ulkoisista energialähteistä vähenee. Tähän vaikuttavat niin rakennuksen muoto, ilmansuunnat kuin käytetyt rakenteet ja tekniset ratkaisutkin.

Hyvin suunnitellussa rakennuksessa lämpö pysyy sisällä talvella ja ulkona kesällä. Oikein valittu rakennuspaikka, tehokas lämmöneristys, tiiveys ja ilmanvaihdon toimivuus vähentävät aktiivisen lämmityksen tarvetta. Omat tulisijat, kuten varaavat takat tai leivinuunit, tarjoavat paitsi lämpöä, myös ruoanlaittomahdollisuuden sähkökatkosten aikana. Ne ovat olennainen osa energiaomavaraisuutta – erityisesti, jos käytössä on oma puuhuolto.

Ilmanvaihdon energiatehokkuus voidaan turvata lämmöntalteenotolla varustetulla koneellisella ilmanvaihdolla, joka takaa hyvän sisäilman ja minimoi lämpöhäviön – toisaalta painovoimainen ilmanvaihto on huoleton, puhdas ja pitkäikäinen. Energiatehokkuus ei tarkoita luopumista mukavuudesta, vaan viisaampaa resurssien käyttöä – mikä on omavaraisuuden ytimessä.

Vanhan kunnostaminen vai uuden rakentaminen?

Omavaraisuuden näkökulmasta vanhan korjaaminen on usein ekologisempi ja kulttuurisesti arvokkaampi teko kuin uuden rakentaminen. Vanhojen rakenteiden hyödyntäminen ja kunnostaminen säästää materiaaleja ja usein myös rahaa – ja tuo mukanaan tarinoita, joita uusi ei voi tarjota.

Yhteenveto

Asuminen on keskeinen osa modernia omavaraisuutta. Kestävä koti on enemmän kuin rakennus – se on osa elävää ja vastuullista elämäntapaa. Olipa kyseessä vanhan torpan kunnostus tai uuden ekokodin rakentaminen, tavoitteena on löytää juuri omaan elämään sopiva, luonnon kanssa yhteensopiva ratkaisu.

👉 Seuraavaksi sukellamme osaamisen ja taitojen maailmaan: kuinka käsillä tekeminen, korjaaminen ja omien taitojen kehittäminen tukevat omavaraisuutta arjessa.