Eilen työskentelin puutarhassa aamusta iltaan. Ilman palkkaa. Ilman suoritusbonuksia tai titteliä. Silti tunsin tekeväni tärkeämpää työtä kuin koskaan ennen.

Kutsun tätä luonnon ehdoilla elämiseksi ja työskentelyksi. Kasvatin ruokaa, hoidin maata, kuuntelin lintujen laulua, annoin käsilleni ja selälleni luvan väsyä. Olin yhteydessä johonkin suurempaan – maaperään, elämään, aikaan jota ei mitata kellolla vaan valolla.

Tämäkin on työtä – vaikka raha puuttuu

Puutarhatyö ei näy verotuksessa eikä kerrytä eläkettä. Mutta se ruokkii perheeni. Se hoitaa mieltäni. Se tukee pölyttäjiä, kasvattaa ravinteikasta ruokaa ja rakentaa tulevaisuutta, jossa elämä on mahdollista.

Teen työtä luonnon puolesta – ja samalla luonnon kanssa. Tällainen työ ei kuluta, vaan kantaa.

Kun kesällä on energiaa, silloin tehdään – ja talvella levätään

Ihmisen luontainen rytmi kulkee auringon mukana. Nyt, kesän valossa, kehoni huutaa liikettä ja kasvua. Talvella tiedän lepääväni. Mutta yhteiskunta toimii toisin päin: kesällä lomalle, talvella töihin. 

Luonnon rytmissä eläminen tekee minut vahvemmaksi. Ei tehokkuuden vuoksi, vaan koska se on ihmismäinen tapa olla olemassa.

Tämä ei tuota talouskasvua – mutta ehkä ei tarvitsekaan

Talouskasvun aika on ohi. Se ei mahdu maapallon rajoihin eikä sydämen eheyteen. Tarvitsemme kasvua, joka näkyy metsässä, maassa ja mielissä. Kasvua, joka ei riko vaan hoitaa.

Yritystoimintamme ei pyöritä isoja rahoja. Mutta se tuo yhteen ihmisiä, jotka haluavat jotain muuta. Jotain oikeaa. Me kokoonnumme kurssipäivinä, ja odotan niitä kuin juhlaa – en työnä, vaan lahjana.

Työtä sydämellä ja merkityksellä

Teen tätä, koska en voisi olla tekemättä. En malttaisi lopettaa. Ja vaikka väsyttää niin tiedän että elän todeksi arvojani. Tämä on työtä tulevaisuuden, yhteisön ja luonnon puolesta.

Ilman palkkaa. Mutta äärettömän palkitsevaa.