Miltä tuntuisi tietää mistä ruokasi on peräisin, miten se on kasvatettu ja kuinka terveellistä se on oikeasti – tai vielä parempaa, kasvattaa ja säilöä se itse? Ruokaomavaraisuus ei tarkoita paluuta kyntöaikaan vaan arjen turvallisuuden ja itsenäisyyden lisäämistä nykyaikaisin keinoin. Se on teko sekä omaksi että planeetan parhaaksi.

Mikä on ruokaomavaraisuus?

Ruokaomavaraisuus tarkoittaa kykyä tuottaa, kerätä ja säilöä ruokaa omiin tarpeisiin – osittain tai kokonaan. Se voi sisältää viljelyä, luonnonantimien hyödyntämistä, metsästys ja kalastus mukaan lukien, säilöntätaitoja ja omien siementen käyttöä tulevan sadon saamiseksi. Tavoitteena ei ole täydellinen omavaraisuus vaan omannäköinen tapa pienentää kauppalaskua, lisätä ruokaturvaa, syödyn ruuan laatua ja yhteyttä maahan ja ympäröivään luontoon.

Miksi se on tärkeää nyt?

Oman ruoan kasvattaminen pystyy lisäämään ruuan ravintoarvoa ja vähentämään ympäristökuormaa. Se tuo iloa, hyvinvointia ja konkreettista merkitystä arkeen ja parhaimmillaan palauttaa ihmisen jo monesti kadonneen yhteyden luontoon. Ruokaa voi kasvattaa omalla maallaan, parvekkeella, palstalla tai lähes missä vain – ja sitä voi tehdä yksin, yhdessä perheen tai isomman porukan kanssa.

Ruokaomavaraisuus on tärkeää myös tässä ajassa ja paikassa, vaikka niin sanotussa hyvinvointiyhteiskunnassa elämmekin: elintarvikeketjut ovat herkkiä kriiseille – omavaraisuus lisää resilienssiä. Ne taidot, joita esivanhemmillamme oli, eivät saa jäädä unohduksiin. Yhteys luontoon on jotain mikä on kaiken olemassa olemisen perusta, sillä ilman ruokaa ja juomaa ei meistä monikaan eläisi. Lisäksi uuden oppiminen ja onnistuminen ruoan kanssa kasvattaa itseluottamusta.

Keinoja lisätä ruokaomavaraisuutta:

Ruokaomavaraisuuden lisääminen ei vaadi omakotitaloa, omaa peltoa tai vuosien kokemusta – tärkeintä on aloittaa. Jokainen askel tuo lisää itsenäisyyttä ja ymmärrystä ruoasta, jota syömme. Tässä muutamia konkreettisia tapoja, joilla voi lähteä liikkeelle.

Aloita pienesti. Ruokaa voi kasvattaa vaikka kerrostalon parvekkeella tai ikkunalaudalla. Yrttiruukut, versot, salaatit ja tomaatit menestyvät hyvin pienissä tiloissa, ja onnistumisen kokemukset kannustavat kokeilemaan lisää. Kaupunkiviljely on monelle ensimmäinen askel kohti omavaraisempaa arkea.

Opettele säilöntää. Itse kasvatettu tai poimittu ruoka ei ole vain sesonkituote – sen voi säilöä talven varalle. Hillot, mehut, kuivaus, hapatus ja fermentointi ovat taitoja, joiden avulla ruokaa voi hyödyntää pitkään. Samalla ne säästävät rahaa ja vähentävät hävikkiä.

Hyödynnä luonnon antimia. Villiruoka – kuten marjat, sienet ja villivihannekset – ovat valtava resurssi. Opettelemalla tunnistamaan luonnonkasveja voi täydentää ruokavaliota ravinteikkailla ja ekologisilla herkuilla. Luonnossa liikkuminen tuo myös hyvinvointia ja syventää suhdetta ympäristöön.

Verkostoidu ja vaihda. Omavaraisuutta voi rakentaa yhdessä muiden kanssa. Naapureiden, tuttavien tai paikallisten ryhmien kanssa voi vaihtaa satoa, siemeniä, säilykkeitä tai osaamista. Yhteisöllinen lähestymistapa tekee oppimisesta hauskempaa ja tuo turvaa.

Kehitä taitojasi jatkuvasti. Omavaraisuuden ytimessä on osaaminen. Opettele kompostoimaan, ymmärtämään maaperää, kasvattamaan omia siemeniä tai rakentamaan viljelylaatikoita. Jokainen uusi taito tekee sinusta hieman omavaraisemman – ja riippumattomamman muuttuvassa maailmassa.

Yhteenveto

Ruokaomavaraisuus ei ole täydellisyyttä vaan prosessi. Jokainen viljelty taimi, säilötty marjapurkki tai opittu uusi taito vie sinut lähemmäs omavaraisempaa elämää. Se on matka, jossa kasvaa sekä sato että ihminen itse.

Ruoka on vain yksi osa-alue omavaraisuudessa – seuraavassa osiossa suuntaamme kohti energiaomavaraisuutta. Miten pienentää riippuvuutta ulkopuolisesta energiantuotannosta? Entä miten yhdistää ekologisuus, kustannustehokkuus ja arjen mukavuus?
👉 Luvassa vinkkejä aurinkoenergiasta, puulämmityksestä ja fiksusta energiankäytöstä – pysy mukana!